Talvijuoksun vaaroja

Tänä vuonna on ollut hieno talvi, pakkasta ehkä vähän liikaa. Liikuminen ei kuitenkaan ole jäänyt. Tänä vuonna olen todennut ettei -24:n ole este juoksulenkille lähtöön. Kovissa pakkasissa (yli -15) on kyllä yksi asia mikä kannattee ottaa huomioon muuallakin kuin rannikkoseuduilla. Kasvosuojaa kannattee käyttää sillä helposti saa vilustettua itsensä raikkaassa kelissä kun hapentarve kasvaa. Ilman sitä ei olisi -24 kelin juoksu onnistunut. Ainoa huonopuoli on kyllä, että happea on vaikea saada eli juoksu muistuttaa enemmän jo hölkkää.

Toinen mitä talvijuoksussa kannattee huomioida on se mitä tuossa aiemmin en ehkä ole huomannut. Talvikelillä alusta voi olla liukkaan oloinen ja nyt en tarkoita jääkeliä vaan esim uuden lumen jälkeen voi alusta olla liukas. Tässä auttaa jos käyttää piikkilenkkareita mitkä minullakin on. Olen kuitenkin normaalilenkkareilla tykännyt juosta kun on kevyemmät. Nyt kun 'juoksu sutii' välillä niin erilailla voi tulla rasitusvammaa. Jalan liikerata ei ole luonnollinen ja pitempiä matkoja jumpatessa tämä tietenkin kertaantuu. Tässä tulee taas tämä oman kehon kuuntelu mistä aiemmin olen puhunut. Pikkuhiljalleen oppii tuntemaan kun mitä enemmän harrastaa liikuntaa. Tänään pidin minuttin taukoja jos jaloissa alkoi rasitusvamman oireen tuntuista tulemaan. Näin ei liikaa rasitettua. Myöskin juoksuaskel nousee arvoon arvaamattomaan. Pyörivä rento askel on tärkeää. Jäykällä askelleella saa helpostin väärin astuttua vammoja tai paikat rasittuu.

Sitten se tärkein. Palauttava liikunta ja venyttely. Kesällä on tietenkin ihan erilähteä palauttavalle kävelylle kuin talvipakkaseen. Samoin ulkovenyttely kun se pystyy leikkipuistossakin tekee esimerkiksi niin talvella se täytyy sisällä tehdä tuottaa haastetta. Edelleen nämä on palautumisen kannalta ehdottoman tärkeitä. Talvella on hyvä myös hiihtää ja luistella. Saa vaihtelua juoksuun ja erilihakset töihin :) Tämä myöskin voi ehkäistä rasitusvammojen saamista. :) Kohta 500km tälle vuodelle plakkarissa, kuinka paljon jo sinulla? :)